mari.rakkolainen(at)formin.fi +358 50 357 7435

Maassa maan tavalla – arvioidut koulut, arvioidut oppilaat

Klimkin

Mervi Aalto-Kallio, SAYFES hallituksen varajäsen ja verkkosivujen päivittäjä, asuu parhaillaan ulkomailla ja on toimivapaalla SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n erityisasiantuntijan tehtävästä.

 

Kun Suomessa otettiin vuonna 2016 käyttöön uutta opetussuunnitelmaa numeerista arviointia vähentämällä ja panostaen arviointikeskusteluun, muutin perheineni Yhdysvaltoihin Washingtonin osavaltioon. Samalla astuin erilaiseen koulun oppimisen ja osaamisen arviointikäytäntöjen maailmaan. Blogissani peilaan kokemuksia ja näkökulmia kolmen vuoden ajalta alakouluikäisten oppimisen ja osaamisen arvioinnista koulussa ja koulualueella osavaltiossamme.

 

Koululla(ko) on väliä

Etsiessämme vuokrakotia tutkimme muuttokonsulttimme kehotuksesta eri asuinalueiden alakoulujen tasoa. Koulut on pisteytetty keskenään asteikolla 1-10 tietyin kriteerein. Kriteereinä ovat muun muassa koulun akateemisuus, joka kertoo koulun testituloksista ja oppilaiden edistymisestä. Tasa-arvokriteeristä puolestaan selviää, miten hyvin koulu palvelee erilaisia oppilasryhmiä. Hyvissä kouluissa annetaan tukea oppilaan osaamistarpeita vastaavasti.

Koulujen pisteytyksiä ja profiileita pääsee tarkastelemaan esimerkiksi osoitteesta www.niche.com tai GreatSchools -nimisen kansallisen yhdistyksen verkkosivuilta. Great Schools yhdistyksen tavoite on antaa vanhemmille tietoa, millaisilta alueilta ja mistä kouluista saa lapselle parasta mahdollista opetusta. Toki tämä pääsääntöisesti tarkoittaa asumista kyseisen koulun alueella. Parhaimpiin kouluihin voi hakea myös arvonnalla ja toivoa, että onni suo.

Löysimme kodin alueelta, jonka alakoulu sattui olemaan koko koulualueen parhaita. Meillä on vain hyvää sanottavaa koulun opettajien, kouluhenkilökunnan, koulurakennuksen sekä opetusta tukevien fasiliteettien ja tukitoimien osalta. Lapsemme olivat vailla kielitaitoa, vieraassa maassa ja täysin uudenlaisessa kouluympäristössä – ja alkuun täysin kouluhenkilökunnan ”armoilla”. Hyvä ensikosketus kouluun helpotti osaltaan hämmennystä, kun minulle valkeni oppimisen arvioinnin moninainen maailma, johon lapset sukelsivat.

Sukellus arviointikäytäntöihin

Alkuun on hyvä todeta, että Yhdysvalloissa toteutettavat arviointikriteerit ja -käytännöt ovat hyvin hajanaisia. Tietoa kyllä löytyy, ja sitä on paljon. Karkeasti ottaen Yhdysvallat liittovaltiona (U.S. Department of Education) asettaa koulutukselle ja sen arvioinnille liittovaltiotason odotuksia (ks. esim. https://www.ed.gov/essa). National Assessment of Education Progress (NAEP) on liittovaltion ainut arviointikäytäntö, joka tutkii Yhdysvaltojen oppilaiden tietotaitoa eri oppiaineissa kansallisella ja osavaltiotasolla sekä joillain kaupunkialueilla. Tutkimuksessa on mukana edustuksellinen ote oppilaista ympäri valtion.

Osavaltioilla on monin paikoin kuitenkin päätäntävalta siitä, miten oppilaita arvioidaan ja testataan. Washingtonin osavaltiossa Office of Superintendent of Public Instruction (OSPI) on ensisijainen toimija, jonka vastuulla on julkisen koulutuksen valvonta (esikoulusta lukion loppuun). Näin ollen se on asettanut myös tietyt testausvaatimukset. Se, miten osavaltiossa eri arviointikäytäntöjä lähestytään sekä miten ja milloin oppilaita arvioidaan, on taas osin koulupiiri ja jopa koulukohtaista. Kykenenkin siis kuvaamaan vain pintapuolisesti ja tuomaan omia näkökulmiani joistain arviointikäytännöistä, joihin itse olen näiden vuosien aikana tutustunut.

Star Assessment on nopea ja helppo tapa saada eri oppiaineissa tietoa oppilaiden osaamisesta; mitä he jo osaavat ja mitä ovat valmiita oppimaan seuraavaksi. Testi paljastaa myös yksilöt, jotka saattavat tarvita enemmän tukea. Testi tehdään tietokoneella. Kysymykset vaikeutuvat tai helpottuvat lapsen suorituksen mukaisesti. Keskiverto-oppilaalta matematiikan testi vie noin 20 minuuttia. Monipuolisen tulosanalyysin yhdellä sivulla saa heti. Tavoitteena on, että osaamiskäyrä olisi aina nousujohteinen.

Testeistä saa muun muassa scaled score -tuloksen, joka perustuu kysymysten vaikeuteen ja oikeiden vastausten lukumäärään. Tämä määrittää millä tasolla oppilas on suoriutunut. Tulos on hyödyllinen, kun seurataan oppilaan kehittymistä luokka-asteelta toiselle. Percentile Rank puolestaan välittää tietoa, miten lapsi on suoriutunut suhteessa samalla luokka-asteella oleviin oppilaisiin. Grade Equivalent -tieto kuvaa, minkä luokka-asteen suoritusta oppilaan tulos vastaa. Esimerkiksi viidesluokkalaisen tulos voi vastata kolme kuukautta kahdeksatta luokkaa käyneen tasoa.

Vanhemmalla lapsellani oli Star-testejä ainakin alakoulun loppupuolella joka kuukausi matematiikassa ja lukemisessa. Ja nuoremmallakin testejä oli lähes yhtä usein. Testeistä tuli lapsille rutiinia ja pääasiassa saimme aina yhdessä ihastella nousevaa käyrää ja hienoja tuloksia. Edelleenkään en hahmota kaikkien tulosten merkityksiä, vaikka melko hyvä opas verkosta löytyykin. Tulospapereita kaivaessani silmiini osui kuitenkin vanhemman lapseni ensimmäisen lukutestin tulos. Hän oli kolmannella luokalla ja käynyt kaksi kuukautta kolmatta luokkaa, käytännössä vailla aiempaa kielitaitoa. Hänen englannin kielen lukutaitonsa vastasi tuolloin vasta kolme kuukautta ensimmäistä luokkaa käyneen oppilaan tasoa. Saadessaan viidennen luokan ja näin alakoulun viimeisen lukutestin tuloksen, hän suoriutui yhtä hyvin kuin ensimmäistä kuukautta kuudetta luokkaa käyvä oppilas.

Smarter Balance Assessment (SBA) on järjestelmä, joka mahdollistaa pätevän, reilun ja luotettavan oppilasarvioinnin. Oppilaan ei ole pakollista osallistua arviointiin (tätä ei kuitenkaan erikseen ”mainosteta”), eikä se vaikuta lapsen arvosanoihin, mutta antaa mahdollisuuden tarkastella enemminkin kouluja ja niiden opetuksen tasoa. Tässä käsittelen lukuvuoden lopussa toteutettavaa päätösarviointia. SBA-arvioinnit alkavat kolmannella luokalla ja kestävät lukion loppuun. Testejä on matematiikasta ja äidinkielestä. Matematiikassa testattavat osa-alueet ovat: concepts & procedures, problem solving, communicating reasoning, modeling and data analysis. Äidinkielen osa-alueet puolestaan ovat reading, writing, speaking and listening research/inquiry.

SBA-testit mittaavat, mitä oppilaat osaavat ja miten he ovat kehittyneet. Tietokoneella toteutettavissa testeissä hyödynnetään Computer Adaptive Testing (CAT) -teknologiaa. Toisin sanoen kysymysten helppous tai vaikeus perustuu oppilaan vastauksiin; kun oppilas vastaa oikein, seuraava kysymys on vaikeampi. Väärä vastaus helpottaa kysymyksiä. Testit eivät ole aikasidonnaisia. SBA-testeihin kuuluu myös suorituskykyä mittaavat muut testit. Myös erityistä tukea tarvitsevat tai oppilaat, joiden ensisijainen äidinkieli ei ole englanti, voivat osallistua kokeisiin.

Kouluvuoden lopuksi toteutetun testin tulokset postitetaan kotiin alkusyksystä. Tuloksesta näkee oman lapsen tuloksen (pisteinä). Pystysuoralle janalle on kuvattu oman lapsen pistemäärä sekä koko osavaltiotason, koulualueen ja oman koulun keskiarvopisteet. Vertailu mahdollistuu. Lisäksi raportissa on kirjallinen kuvaus oppilaan suorituksesta kullakin testattavalla osa-alueella sekä määritelty, onko lapsi ollut näillä osa-alueilla keskivertoa parempi tai heikompi vai standardin mukainen.

SBA-testien lisäksi oppilaita testataan tiede-oppiaineessa (Washington Comprehensive Assesment of Science) kertaalleen ala- ja yläkoulussa sekä lukiossa.

Vertaisin SBA-testejä ylioppilaskirjoituksiin pienoiskoossa. Viime vuonna alakoulua päättävällä lapsellani oli kolmen viikon aikana kuusi testiä (mukana myös science). Joitain testejä hän saattoi tehdä useampana päivänä. Yhtenä päivänä testaukseen käytetään arviolta 3-4 tuntia. Tänä aikana koulupäivät ovat yhtä pitkiä (6,5h), mutta läksyä ei tule. Testit antavat kyllä konkreettisen ymmärryksen oman lapsen tasosta, mutta toisaalta testit voivat herättää myös melko pienillä lapsilla painetta. Olikin hieno ele, että lapseni opettaja lähetti kotiin kirjekuoren ja apukysymyksin varustetun kirjeen, jonka vanhempi sai kirjoittaa rohkaistakseen ja tsempatakseen lastaan. Kirje annettiin lapselle testiaamuna.

English Language Proficiency Assessment for the 21st Century (ELPA21) arvioinnit toteutetaan keväällä niille lapsille, joiden äidinkieli on muu kuin englanti ja jotka saavat siihen tuettua opetusta. Tietokoneella suoritetuissa testeissä arvioidaan lapsen lukemisen, kirjoittamisen, puhumisen ja kuuntelemisen taitoja. Tulos voi asettua tasolle 1-5. Tason 4 tai 5 saavutettuaan oppilas suoriutuu tasolla Proficient, millä tarkoitetaan, että oppilas kykenee itsenäisesti suoriutumaan luokkatoiminnassa, on läpäissyt kielitestin ja pääsee ulos niin sanotusta englannin kielen opetuksen erityisen tuen piiristä.

Vanhempi lapsemme läpäisi ikänsä mukaisen kielitason käytyään tässä maassa noin kaksi vuotta koulua. Tänä keväänä myös nuorempi läpäisi testit. Pieni, mutta merkittävä ele tänä keväänä nuoremmalle lapselleni oli, kun testien jälkeen englannin kielen erityisopettaja luovutti lapselleni sertifikaatin, jossa lukee Your Effort Is Incredible ja samalla hän sai pienen kämmeneen sopivan maapallon.

Progress Report on helmikuussa ja kesäkuussa jaettava raportti, joka vastaa Suomessa jaettavia jouluna ja koulun päätöksessä jaettavia todistuksia. Raportissa kuvataan numeerisella asteikolla 1-4, miten lapsi on saavuttanut oppimistavoitteet eri oppiaineissa. Taso kolme on standardin mukainen ja sitä tavoitellaan. Raportissa arvioidaan monipuolisilla osa-alueilla matematiikan ja äidinkielen eri taitoja sekä erikseen tieteitä (science), kuvaamataitoa, liikuntaa, sosiaalitieteitä, erilaisia sosiaalisia ja tunnetaitoja sekä käytöstä. Rikkaimmillaan arvioinnin olen kokenut lukiessani opettajien kirjallisen arvioinnin. Olenpa kyyneleitäkin niitä lukiessa vuodattanut.

Hyvä, parempi, paras

Maailmalla kilpailu osaavimmista, tietävimmistä ja taitavimmista on kovaa. Siksi myös vanhemmat panostavat lastensa koulunkäyntiin täällä verrattain paljon. Osalla lapsista opetusta jatketaan koulun jälkeen kotona tai erillisissä esimerkiksi matematiikkaan keskittyvissä kouluissa. Lapsensa voi myös testauttaa, onko hänellä edellytyksiä lahjakkaiden kouluun. Vanhemmat ovat myös aktiivisesti mukana koulun vapaaehtoistoiminnassa. Itse olen vieraillut säännöllisesti kerran viikossa lukupiireissä ja auttamassa äidinkielen tehtävien tekemisessä.

Arviointia toteuttavana asiantuntijana törmää tilanteisiin, joissa arviointia pidetään arvosteluna tai virheiden etsimisenä, mahdollisuutena vertailla tai kenties keinona parhaimpien esille nostamisena. Toisinaan arviointia jännitetään, koska pelätään sen tuovan esille jotain odottamatonta, tai pelätään epäonnistumista. Moni lapsi astuu arvioinnin maailmaan ensi kertaa koulumaailmassa (ainakin itse tiedostaen) – ja muodostaa ensivaikutelman arvioinnista. Olen pyrkinytkin tietoisesti siihen, että lapsemme omaksuisivat heti ensi metreillä moninaisissa osaamisen ja oppimisen arviointitilanteissa positiivisen lähestymistavan arvioinnin kohtaamiseen.

Myönteinen kokemus arvioinnista syntyy, kun lapsi ymmärtää arvioinnin tekevän näkyväksi, missä hän on hyvä ja mitkä ovat hänen vahvuutensa. Arviointi luo lapselle oikein esille tuotuna myös ymmärrystä siitä, millaisia ovat hänen lisäoppimista kaipaavat osaamisalueet. On toki tärkeää, että arviointi mahdollistaa vertailun. Vertailukohteena pitäisi olla kuitenkin se, mistä lapsi itse lähti liikkeelle, ei se, mistä luokan paras. On eri asia sanoa, että lapsi on ikäisiään jäljessä kuin että lapsi on edistynyt omalla tasollaan. Arviointi tekee näkyväksi oman kehittymisen ja luo tunteen – minä osaan ja pystyn. Itsetunto vahvistuu. Positiivinen oppimisen kehä pyörii. Kiitos omien lapsieni koulun opettajille, joilla on erityinen lahja tuoda arviointi kohdatuksi juuri näin: positiivisella tavalla.

They believed they could so they did

Vanhempi lapsemme aloitti tänä syksynä yläkoulun. Sen myötä tutustun jälleen uudenlaiseen arviointitapaan, joka perustuu arviointiin asteikolla A-F. Yläkoulun ulkoseinään on isolla kirjailtu teksti:”They believed they could so they did.” Vaikka arviointi on koulumaailmassa välttämätön ja tarpeellinen, itseisarvo se ei kuitenkaan ole. Ennemminkin arvioinnilla on arvokasta välinearvoa muun muassa toteuttaa itsensä toteuttamisen sekä tiedollisten ja taidollisten taitojen kehittämisen tarpeita. Vaikka osaamiskäyrä siis muistuttaisikin välillä siksakkia tai olisi vähemmän nousujohteinen, kenessä tahansa voi itää siemeniä, jotka voivat lähteä versomaan ja kasvamaan minkä korkuisiksi tahansa.