Mervi Aalto-Kallio, SAYFESin hallituksen varajäsen, asuu parhaillaan ulkomailla ja on toimivapaalla SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n erityisasiantuntijan tehtävästä  

Käyttäytymistieteilijänä havahdun aika ajoin pohtimaan arvioijan roolia minussa. Millaiset ominaisuudet tekevät minusta arvioijan? Millainen toimijuus heijastaa arvioivaa minääni? Mitkä tekijät vahvistavat arvioijaa minussa? Voinko brändätä itseäni arvioijana?

“Työn kun näkee, niin tekijän tuntee.” (Suomalainen sananparsi)

Onko arvioijan työ tunnistettavissa? Huolimatta siitä, että arviointiin ei ole erillistä tutkintoa, meiltä arviointityötä tekeviltä odotetaan tiettyä arvioinnin tieto- ja taitoperustaa. Avuksi on myös laadittu viitekehyksiä hyvistä arviointikäytännöistä ja arviointiin liittyvistä osaamistasoista (ks. esim. The EES Evaluation Capabilities Framework ja Evaluation Competency Framework). Käsityksemme arvioinnista on muotoutunut paitsi oman tieteenalan suuntausten mukaisesti, itsenäisesti opiskelemalla ja lukemalla myös käytännön arviointityötä tekemällä.

Arviointia tehdessämme tunnistamme, millaisia metodologisia vaihtoehtoja meillä on toteuttaa arviointeja ja millainen lähestymistapa sopii arvioinnille asetettuihin tarpeisiin ja tavoitteisiin. Tiedämme, miten arviointiprosessit käytännössä etenevät, ja miten arviointiraportteja laaditaan. Kenties rohkeutta ja luovuuttakin voisi nykyistä enemmän käyttää.

Tyypillisiä arvioijan ominaisuuksia ovat muun muassa rehellisyys, luotettavuus, huolellisuus, kriittisyys, johdonmukaisuus, oikeudenmukaisuus, vastuullisuus. Ominaisuudet näyttäytyvät arvioitsijoiden käytännön arviointityössä. Ominaisuuksista on tunnistettavissa myös arvioinnille yleisesti asetettuja eettisiä periaatteita ja sääntöjä, joita arvioitsijana tulee noudattaa. Näihin voi tutustua tarkemmin yhdistyksen sivuilla.

Kuinka hyvin koet itselläsi olevan hallussa arvioinnin tietoja, taitoja, toimintaperiaatteita ja ominaisuuksia? Missä ovat vahvuutesi ja kehittämiskohteesi?

 ”Ole oma itsesi, kaikki muut ovat jo varattuja” (Oscar Wilde)

Voiko arvioijana erottautua? Arvioijina meillä voi olla eri rooleja. Voimme olla sisäisiä arvioijia, toimia arviointitutkijoina, ulkoisina arvioijina, arviointifasilitaattoreina tai -konsultteina sekä arvioinnin kouluttajina. Voimme olla sekoitus kaikista tai joistain näistä.

Arvioinnin lähestymistavoista voimme profiloitua kehittävän arvioinnin tai osallistavan arvioinnin asiantuntijoiksi yhtä hyvin kuin tapauskohtaisten, kustannusvaikutusten tai teoriaperusteisen arvioinnin asiantuntijoiksi. Kiinnostus ohjaa suuntautumista, mutta useimmiten tarvitsemme erilaisia lähestymistapoja moniin eri arviointitarpeisiin.

Arvioinnin asiantuntijuutemme on sidoksissa myös eri aloille. Arviointityömme voi kiinnittyä esimerkiksi sosiaali- tai terveysalan ammattilaisuuteen, politiikan tai kunta-alan asiantuntijuuteen, alue- ja yhdyskunta-alan asiantuntijuuteen, kehitysyhteistyöhön tai koulutusalalle. Voimme toimia yksityisellä, julkisella tai kolmannella sektorilla.

Toivon mukaan jokaisella meistä onkin oma persoonallinen arvioijan kädenjälkemme. Herääkin kysymys arvioijan brändistä. Miten sinä brändäisit itsesi arvioijana? Mistä sinut tunnetaan? Mitä mielikuvia olet jättänyt tekemästäsi työstä?

”Ei ole koskaan liian myöhäistä olla sitä, mitä saattaisimme olla.” (George Elliot)

Tarvitaanko arviointiyhteisöjä? Vaikka itsensä brändäämistä arvioijana on hyvä miettiä, arviointiyhteisöihin ja -verkostoihin kuuluminen vahvistaa arvioivaa minuutta. Arviointiyhteisöt muodostuvat sitä tärkeämmiksi mitä yksinäisempänä arviointia harjoittaa.

Yhteisöön kuulumisen tiedetään vahvistavan kuuluvuuden tunnetta ja lisäävän itsetuntoa. Yhteisöissä vahvistuu myös se, mikä on yleisesti hyväksyttävää. Arviointiyhteisöissä mukana olemalla pysyy myös ajan hermoilla, sillä yhden ihmisen on mahdotonta ottaa haltuun arviointiin liittyvää laajaa ja pirstaloitunuttakin tietomäärää sekä ajankohtaisimpia tuulia eri aloilta.

Toki yhteisöön kuuluminen mahdollistaa myös vertailun. Millainen arvioija minä olen suhteessa muihin? Vertailun voi myös kääntää myönteiseksi ajatteluksi ja tarkastella, mitä sellaista arvioijakollegassa on, mitä haluaisi omaksua myös omaan arvioijan rooliinsa.

Yhteisöissä ja verkostoissa luomme yhdessä arviointikulttuuria. Sitä mitä olemme ja mitä haluamme edustaa. Suomen Arviointiyhdistyksen päämääränä on dynaamisen, oppivan ja kansainvälistyvän arviointikulttuurin vahvistuminen. Oletko jo osa meitä?

”Tiedämme mitä olemme mutta emme tiedä mitä meistä tulee.” (William Shakespeare)

Monella kolkuttaa ovella joululoma – hetki, jolloin voi pysähtyä miettimään, mitä kuluva vuosi on tuonut mukanaan. Samalla voi miettiä omaa arvioivaa minäänsä: mikä on opittua ja omaksuttua, mikä tekee siitä persoonallisen? Kenties löydät asioita, mitä haluat arvioijana tavoitella ja saavuttaa, tai millaiseksi haluat kehittyä.

Avartavaa reflektointihetkeä arvioivan minäsi lähteille!

7.12.2018

.